Kone

Matka alkaa olemaan loppupuolella niin ehkä on sopiva aika antaa yhden kirjoituksen verran tilaa koneelle, joka on vienyt polkijaa eteenpäin, ja ainakin toistaiseksi pelittänyt yllättävänkin hyvin. Kuten arvata saattaa niin nythän ei ole kyse ihan moderneimmasta tekniikasta, vaan jo hieman klassisemmasta mallista ilman nykyajan hienouksia. Koska kone on nähnyt päivänvalon jo kuusikymmentäluvun lopulla, niin ei liene yllätys että koneen koko on suuri mutta tehot laiskat. Myös kilometrejä on jo kohtuullisesti takana, joten nivelissä on hieman väljyyttä ja liikkeessä saattaa kuulua rahisevaa ääntä, niinpä koneen käyttö vaatii tiettyä tarkkuutta. Tämän ikäluokan konetta ei ajeta kierroksilla – keittämisen vaara on liian ilmeinen.  Siksipä erityisesti ylämäissä on syytä tarkkailla alkaako koneesta kuulua huolestuttavaa huohotusta ja höyryääkö nestettä enenevissä määrin. Tällöin on syytä pysäyttää kone, antaa kierrosten ja lämpötilan rauhassa laskea, ennen kuin matka jatkuu. Odotellessa voi vaikka lauleskella Edu Kettusen sanoin: Olen syönyt sen, minkä ansaitsen. Olet kalleimpani, sinä saatanan kone, älä hyydy. (Jep, biisireferenssit on ikivanhoja mutta nuoriso voi googlata jos ei tunne.)

Vaikka koneessa on komean sporttiset rusketusraidat, niin sitä huolimatta kyseessä on tavallisen laiska perusmalli.

Monia varmaan myös arveluttaa vanhempaa mallia olevan koneen kulutus. No selvää on ettei suurikokoinen kone etene tyhjällä. Kulutus on ollut tällä matkalla tyypillisesti 5-6 litraa satasella nousten huonoimmillaan jopa lähelle kymmentä litraa ylämäissä. Mutta vanhan koneen hyviin puoliin kuuluu se ettei polttoaineen laadulla ole suurta väliä, tähän asti on edetty lähes millä tahansa nestepitoisella. Tyypillisimmin polttoaineena on toiminut 50:50 palautusjuoma ja vesi, joten litrahinta on jäänyt euron tuntumaan. Toki on huomattu että vähintään kerran päivässä on ollut hyvä tarjota ca phe sua pienenä ennakoivana piristyksenä. Myöskin ajon jälkeen on syytä kiinnittää huomiota jälkihoitoon. Jäähdyttelyvaiheessa olut tai kaksi auttaa kummasti. Näissäkin mikä tahansa paikallinen merkki on kelvannut kunhan sen on saanut kylmänä (jos ei muuten niin sitten jäillä). Monet modernimmat koneethan vaativat erikoisnesteitä kuten IPA, NEIPA,… mikä Vietnamissa voi osoittautua haasteelliseksi ainakin syrjäseuduilla. Toki vanhakin kone vaatii joitain erityishuoltoja. Kokemus on osoittanut että kerran pari  viikossa kannattaa antaa hieman rikastetumpaa polttoainetta niin kone hyrisee selvästi tyytyväisemmin.  Tämän suhteen vanha kone on osoittautunut hieman krantummaksi, joten parasta on ollut löytää skotlantilaista tai irlantilaista  alkuperää olevaa kullankeltaista polttoainetta ja antaa sitä maltillinen annos ennalta ehkäisevänä huoltotoimenpiteenä.