9. Ajopäivä: Vu Quang - Dong Tuan

 

Tänään alkaa Ho Chi Minh highwayn ajaminen. Olen laittanut kellon soimaan jo puoli kuuden maissa, tarkoituksena on kokeilla kuinka paljon helpompaa on ajo aikaisin aamusta ilman korventavaa aurinkoa. Haukkaan yhden lohikäärmehedelmän ja omenan aamupalaksi ja kerään kamat kasaan. Matkaan pääsen kuuden maissa. Vastapäisen koulun kaiuttimet toitottavat jo koululaisia tervetulleeksi ja kylän läpi pyöräillessä ensimmäiset tulevatkin jo vastaan - aikaisin alkaa koulu aamu. Metsät höyryävät aamukastetta  raikastaen ilman ja peittäen auringon, kannatti herätä aikaisemmin matkaan!

Näkymä kylästä aamu-usvaisille vuorille. 

Aamuinen Ho Chi Minh highway edessä.

Ajo tuntuu selvästi raikkaammalta aamu-usvassa lämpötilan ollessa vaivaiset 26 astetta! Liikennekin on vielä aika hiljaista joten ensimmäinen tunti sujuu mukavasti. Tunnin jälkeen kurvaan hetkeksi pois päätieltä ja vastaan tulee tyyni järvi, johon pysähdyn pienelle tauolle.

Panoraamakuva tyynellä järvelle - ei hassumpi taukopaikka.

Matka jatkuu hyvällä asfaltilla hitaasti kumpuilevassa maastossa. Välillä ylitetään rakennettuja jokiuomia, jotka ovat nyt aika tyhjillään. Tämän päivän reitti on vielä kohtuu helppo nousujen suhteen, toisin kuin pari seuraavaa päivää. Joten otan rauhallisesti ja säästelen voimia.  

Matkalla ylitettiin betonilla pengerretyjä jokiuomia. Yläjuoksulta löytynee voimala?

Kahdeksan maissa vastaan tule pieni Huong Chaun kylä, mutta löytyy siitä sentään kahvila, joten pysähdyn aamukahville. Tilaan seuraksi sokkona listalta jotain pientä. Tarjoilija tuo salaatilta vaikuttavan annoksen, mutta luulen että se koostu pääosin kevätkääryleisiin (nem) käytettävistä lehdykäisistä leikatuista suikuista. Ei maistu kovin kummoiselta, joten ensimmäistä kertaa täällä ollessa jää suurin osa annoksesta syömättä. Sitä saa mitä sokkona tilaa… kahvi oli kuitenkin hyvää niin kuin aina.

Sokkona tilattu annos jäi syömättä.

Matka jatkuu ja aurinko on hälventänyt aamu-usvan, joten lämpötila alkaa nousta yli kolmenkymmenen asteen. Jonkin matkaa poljettuani vastaan tulee Huong Khe, joka on viimeinen hieman suurempi keskus pariin seuraavaan päivään. Vastaan tulee Winmart, ainut kauppaketju jonka olen nähnyt Vietnamissa. Muutoin kaikki kaupat ovat olleet perheyrityksiä, myyden aika rajallista valikoimaa tavallisesti talonsa katoksesta. Päätän käydä täydentämässä sekä matkaevästä että juomaa seuraaville päiville. Winmart on myös yksi harvoja paikkoja jossa pankkikorttimaksu onnistuu lähes aina. Muutoin maa toimii kyllä pitkälti käteisellä.

Jatkan matkaa kaupungin halki ja vastaan tulee lampi saarineen joka vaikuttaa vierailemisen arvoiselta, joten käännyn sinne. Portti on kuitenkin kiinni, joten joudun ihastelemaan etäältä. Lampea ympäröivä alue on koululaisia täynnä ja viereinen koulupoikien lauma ryntää ihmettelemään polkijaa. Käymme matkan tavalliset asiat läpi ja lopuksi otetaan selfiet erikseen kunkin kanssa.

Silta vei pieneen saareen Huong Khessä. Mutta portti oli kiinni.

    

Koulupojat halusivat tervehtiä.

Saavun perille hyvissä ajoin ennen puoltapäivää. Majatalo sijaitsee Ho Chi Minh highwayn varrella seuranaan muutama muu pienempi rakennus noin 200 metrin matkalla. Ylivoimaisesti pienin paikka tähänastisista. Valinnan peruste on puhtaasti seuraavien päivien mäkisempien pyörämatkojen optimointi sopiviin paloihin. Kahdensadan metrin matkalle mahtuu kuitenkin myös pieni ravintola ja kauppa. Joten virkistäytymisen jälkeen suuntaan ravintolaan ja nautin suuren kulhollisen Phota ihan normaaliin lounasaikaan. 

Edustalla majatalo ja perässä kaikki kadunvarsikylän  muutamat muut rakennukset. Nyt ei olla isolla kylällä!

Iltapäivä kuluu huoneessa blogia aloitellessa ja levätessä. Viiden maissa suuntaan illalliselle, mutta ravintola ei olekaan auki. Suuntaan viereiseen kauppaan ja ostan sämpylän ja pari jugurttia, joiden seuraksi huoneesta löytyy aiemmin päivällä ostamani hedelmiä. Ne saavat korvata illallisen.

Päivän kilometrit: 59. Hyvä päivä.