6. & 7. Ajopäivä: Qyunh Phuong - Dien Thanh - Vinh

     

Tarkoitus oli pitää välipäivä ja ajaa sitten Quyonh Phuongista Vinhiin…. Mutta eihän se sitten aivan mennytkään niin. Eli heräilin kaikessa rauhassa Qyunh Phuongissa, kävin aamupalalla ja luin Hesarin huolella. Kymmenen maissa aloin keräämään kimpsut ja kampsut tarkoituksena siirtyä hiekkarannan toiseen päähän noin 10 kilometrin matka. Ympäristö toisessa päässä ei kuitenkaan miellyttänyt joten ajoin kahvilaan miettimään mitäs nyt. Maittava ca phe sua da seuranani selailin karttaa ja houkuttelevimmalta vaihtoehdolta näytti matkan jatkaminen puolessa välissä Vinhiä olevalla hiekkarannan kaistaleelle jossa näytti olevan pari majoitusta Googlen mukaan (Agoda ja Booking eivät tosin näitä paikkoja tunnistaneet). Nappasin pari litraa  juomaa viereisestä kaupasta ja matkaan. Koska kello oli jo yhdessätoista matka sujui porottavan auringon alla joten pidin tahdin rauhallisena - matkaa ei kuitenkaan ollut kuin vajaa 40 kilometriä. Yhden maissa saavuin rantakohteeseen, joka käytännössä oli yksi katu jonka varrella oli muutama ravintola. Googlen lupaamassa paikassa kuitenkin törrötti jotenkin paikkaan nähden liian suuren ja hienon näköinen hotelli, joka vaikutti aika autiolta. Astelin rohkeasti sisään pramean näköiseen aulaan ja tiedustelin oliko vapaita huoneita. Huoneita kuulosti olevan vapaina vieläpä ihan ok hintaan, joten päätin jäädä. 

Aika pramea sisäänkäynti hotellissa.

Henkilökunta ohjasi huoneeseen joka vaikutti aivan uudelta, ilmastointikoneessa oli vielä osin muovit päällä. Nopea suihku ja jo rutiiniksi muodostuneen ajokamojen pesun jälkeen suuntasin ulos ja huomaan että hotellilla on iso uuden näköinen uima-allas ilman yhtään uijaa. Palaan takaisin huoneeseen ja vaihdan uimahousut jalkaa ja suuntaan altaalle. Aika luksusta nauttia isosta ulkoilma-altaasta täysin yksin. Hetken polskittuani nousen ylös altaan viereiseen rakennukseen lueskelemaan Hesarin viimeisiä uutisia. Hetken kuluttua viereeni ilmestyy henkilökuntaa tarjoten lohikäärmehedelmää. Perässä seuraa uusi kasvo, joka esittäytyy hotellin johtajattereksi - ilmeisesti näin kumma vieras (ja mahdollisesti ainoa vieras) on tapaus joka vaatii johtajattaren huomiota. Johtajatteren englanti osoittautuu erinomaiseksi joten juttelemme hetken. Hotelli on ilmeisesti juuri remontoitu ja paikan  markkinointi ei ole vielä kunnolla alkanut. Tiedustelen myös ruokapaikkasuositusta, jolloin johtajatar pyytää paikalle uimaopettajan, joka tarjoutuu viemään minut myöhemmin paikalliseen ravintolaan, sen jälkeen kun hotellin uima-altaalla tapahtuva lasten uimakoulu on ohi. 

Uimaopettaja opettamassa lapsia hotellin uima-altaalla.

Illan tullen suuntaamme parin sadan metrin päässä olevaan ravintolaan uimaopettajan kanssa. Minut esitellään paikan kokille ja pyydän heitä suosittelemaan paikallisia meren herkkuja. Kohta pöytä alkaakin täyttyä, ensin tulee simpukoita (joita näin kerättävän aamulla laskuveden paljastamalta hiekkarannalta), sitten joko merietanoista tai merimakkarasta (ihan ei selvinnyt kummasta) tehtyä kastiketta, pari paikallista kalaa, ja kaiken kruunaa vielä meduusasta (jellyfish) ja kasviksista tehty täyte jota kääritään kevätrullapaperin sisään. Seuraamme liittyy myös uimaopettajan tyttöystävä ja vietämme hauskan illallisen kolmistaan. Ruoka on tähän astisista merenelävistä selvästi paras ja hintakin jää kaikille kolmelle alle edellisinä iltoina maksamastani (20€ kaikkien kolmen ateriat ja juomat). Ennen pois lähtöä pääsen vielä poseeraamaan kokkien kanssa.

Uimaopettaja ja hänen tyttöystävänsä. Mukavia nuoria.

 Aamulla kirjaudun ulos hotellista ja paikalla on hotellin johtajatar, joka vielä haluaa kuvata minut  hotellin edessä ennen lähtöäni. Ihan tuntuu jo melkein  julkkiksesta olo. 

Edessä on reilu 40 kilometriä ja ensimmäisenä suuntaan täydentämään juomavarastoni. Kaupan edessä myydään makkaraa ja sämpylöitä pienestä hiiligrillistä jotka nappaan aamupalaksi. Syödessä viereisen koulun lapset kurkkivat ikkunasta ja saan vastata lukuisiin hello huudahduksiin. Matka sujuu rauhallisesti ja hieman puolen päivän jälkeen saavun Vinhiin varaamalleni hotellille. Aiemman päivän tapaan olen jättänyt ajon aikaisen syömisen minimiin, joten suuntaan ulos etsimään jotain haukuttavaa. Uusi rutiini toimii ajon kannalta hienosti, mutta pulmana on se että monet paikat ovat kiinni kuumimman päivä ajan, joten ruuan saaminen ei ole aina helpointa tyypilliseen hotellille saapumisaikaan. Päädynkin hakemaan kaupasta hedelmiä ja lisää juomista joilla pärjää illallisaikaan saakka.  Edelliset päivät ovat olleet aikamoista hulinaa ja seurustelua paikallisten kanssa joten päätän viettää mukavan anonyymin iltapäivän hotellilla. Aika kuluu lukkopolkimia säätäessä, joiden irtoamisen kanssa on ollut muutamaan otteeseen vaikeuksia, sekä hesarin parissa.

Lukkopolkimet säädetty herkemmäksi.

Ensimmäisen viikon matkan aikana iPhonen kanssa on ollut hieman turhan paljon säätöä varsinkin kuumenemisen suhteen. iPhone on ainoa navigointivälineeni, koska reissulle päivittämästäni iPadistä puuttu GPS (en ollut huomannut että GPS puuttuu iPadin Wi-Fi versioista, aika pihtailua Appleltä). Myöskään perinteistä karttaa en ole onnistunut löytämään.Yhden epävarmasti toimivan laitteen varassa oleminen tuntuu hieman epämukavalta, joten päädyn vielä illan päätteksi kävelemään puhelinkauppaan ja ostan halvimman android-puhelimen navigoinnin varalaitteeksi. Ja kas kummaa sehän on Nokia… huomenna nähdään peseekö Nokialainen iPhonen navigointikäytössä.

Kahden päivän kilometrit: 45+44. Hyviä päiviä.