22. & 23. Ajopäivä: Tam Quan Bac - Quy Nhon - Tuy Hoa

 

Päivä on hyvä päättää biitsillä…

Pyöräily lähtee käyntiin parin banaanin ja kylästä ostamani sämpylän näköisen mutta makean leivonnaisen voimin. Päivän reitti kulkee pääosin highway 1:tä pitkin samankaltaisena kuin edelliset päivät. Sää on edelleen hyvä puolipilvinen ajosää, tosin myötätuuli on laantunut lähes tyveneksi. 

Highway 1 on hyvä edetä muttei maisemiltaan ihan parasta Vietnamia.

Lounaaksi maittoi Banh Mi kojun antimet.

Perillä odottaa positiivisesti yllättävä Quy Nhon. Kaupunki on mukavan kokoinen ja erittäin siisti. Yleinen suojaisa ranta on tip top kunnosssa ja aallot ovat maltillisia joten menen uimaan lähes tyhjälle rannalle. Uinnin jälkeen suuntaan katsomaa cham-kulttuurin aikasia torneja jotka muistuttavat 1000-1400 - luvulla vallalla olleesta ajasta.

Kaupungin ranta ihan omassa käytössä….

Tap Doi cham-tornit.

Päivä on mukava päättää hyvään illalliseen katukeittiössä ja lasilliseen rantaravintolassa. Quy Nhon on kyllä ihan käymisen arvoinen paikka, vaikkei käsittääkseni löydykään Vietnamin suosituimpien kohteiden listalta. Upea ranta ja kiva kaupunki joka on vielä aidon Vietnamilainen ilman että turismi on ottanut vallan.

Kaikkea kivaa katukeittiön grillistä.

 

Ei hassumpi näkymä majapaikasta rannalle.

Quy Nhonin kohdalla sisämaan vuoristo kaartuu rannikolle, niinpä seuraava ajopäivä onkin selvästi mäkisempi. Heti alkuun noustaan kilometrin matkalla 90 metriä ja samanlaisia nousuja osuu reitille useampi. Ylös alas meren rannalla kiemurteleva tie tarjoaa upeita maisemia. Päivä on edellisiä kuumempi ja kolmekymmentä astetta ylittyy auringonpaisteessa. Kuumuus yhdessä mäkien kanssa vie jaloista enimmät mehut. Määränpää Tuy Hoa ei ole yhtä positiivinen yllätys kuin Quy Nhon. Rannassa on upea bulevardi jota kehystävät autiot resortit ja keskeneräiset hotellityömaat. Onneksi keskustassa hieman rannalta etäämpää on sentään hieman elämää, joten majoittaudun sinne. 

Näissä maisemissa kelpaa ajella.

Takarengas on alkanut vipattamaan edellisenä päivänä sen merkiksi että pinna on poikki. Tarkoituksena oli katsoa mitä sille voi tehdä seuraavana välipäivänä, mutta koska vipatus on yltynyt päivän aikana, päätän tarkistaa tilanteen. Yksi pinna on tosiaan poikki, mutta lisäksi ulkorenkaassa on repeämiä. Hotellin henkilökunnan avulla paikallisten pyöräkorjaamon ja suuntaan sinne. Aluksi korjaaja pudistelee päätään, mutta kun osoitan että minulla on varapinna mukana omasta takaa, niin suostuu ottamaan korjattavaksi. Pyörän pitäisi olla valmis aamu yhdeksältä seuraavan päivänä.

Kahden päivänä kilometrit: 103 + 100. Hyviä päiviä!