Välipäivä & 12. Ajopäivä

 

Välipäivä

Phong Nha on kuuluisa lukuisista luolistaan, kuten maailman suurin luola Son Doong. Niinpä olin varannut edellisenä iltana majapaikan emännän suositteleman päiväretken Ruc Mon -luolalle. Aamu kahdeksan jälkeen retken järjestäjät tulivat hakemaan minut ja matkalta keräiltiin lisää porukkaa. Matkaan lähti kaikkiaan 14 henkeä Tanskasta, USAsta, Uudesta Seelannista ja Intiasta. Nuorta reppureissaaja porukka joten hyvin sinne mahtui mukaan myös yksi entinen nuori. 

Aluksi matkattiin tunti bussilla vuorenhuipun yli täsmälleen samaa reittiä jonka olin edellisenä päivänä polkenut, ja hieman ennen edellistä majapaikkaa käännyttiin metsän suuntaan. Eipä ollut mitään aavistusta että olin yöpynyt yhden luolan lähistöllä. Hetken ajon jälkeen purkauduimme ulos bussista ja matka jatkui jalan viljelysmaiden läpi kohden luolastoa. Matkalla ylitettiin muutama virtapaikka, ja vajaan tunnin kävelyn jälkeen yksi luolaston suuaukoista oli edessämme. Luolaston pituus eri haaroineen on 17 kilometriä, ja luolastossa virtasi maanalainen joki. Pääsimme uimaan luolan suulle sillä välin kun retken järjestäjät viimeistelivät viidakkolounasta.

Matkalla ylitettiin muutama virtapaikka.

Luolan suuaukko, tuonne päästiin myös uimaan.

Ihan hyvä lounas oli levitelty banaanin lehtien päälle.

Lounaan jälkeen alkoi kiipeäminen kohden korkeammalla olevaa toista luolan suuaukkoa mukavissa viidakkomaisemissa. Nousu oli kohtuu jyrkkä, mutta pahimpiin paikkoihin oli avuksi viritelty köysiä. Hikisen nousun jälkeen edessä häämötti toinen suuaukko johon päästiin sisään hämmästelemään tippukiviluolia. Pikkuhiljaa lähdettiin etenemään syvemmälle luolastoon välillä nousten tikkaita ja välillä laskien. Lopulta edessä häämötti ennen lounasta näkemämme toinen suuaukko ja sinne virtaava maanalainen joki. Viimeinen lasku tehtiin valjaiden varmistuksella. Sitten edessä oli enää hyppy kalliolta viiden metrin korkeudesta jokeen ja kelluminen virran mukana kohden suuaukkoa. (Toki joelle pääsi myös tikkaita pitkin mutta hyppäsin). Kuivattelun ja kahvien jälkeen edessä olikin paluumatka ja ennen kuin olimme takaisin Phong Nhassa pimeäkin oli ehtinyt tulla. Nopea illallinen ja päivän ohjelma olikin täynnä. Hyvä päivä.

Nousu kohden ylempää luolan suuaukkoa.

Luolan suuaukolla.

Tippukivien hämmästelyä.

Välillä kiivettiin ylös.

Välillä mentiin alas hieman kapeammistakin raoista.

Ja tikkaillakin sai laskeutua…

… kunnes luolassa virtaava joki alkoi häämöttää. Lopuksi tuonne päästiin hyppäämään (tosin hieman lähempää).

12. Ajopäivä

Matkaa on takana kaksi viikkoa ja eteneminen on sujunut toistaiseksi aikataulusta edellä, yli puolet matkasta Da Nangiin on jo tehtynä. Joten periaatteessa nyt olisi aikaa myös kiertoteille. Ho Chi Minh highwayn jatkaminen houkuttelisi, mutta seuraava pätkä olisi hyvin harvaan asuttua eikä Googlen antaminen tietojen perusteella majapaikkoja olisi tiedossa seuraavan 100 kilometrin matkalla ja nousunkin olisi yhteensä yli kaksi kilometriä. Liian rankka urakka yhdelle päivälle. Majapaikassa tapaamani Vietnamissa asuva ranskalainen oli ajanut reitin moottoripyörällä ja kertoi että oli tavannut matkalla kyllä pyöräilijöitä jotka luottivat siihen että joku paikallinen majoittaa kotiinsa. Todennäköisesti tuo toimisi, mutta kun mukana ei ole leiritymisvarusteita, päätän jättää reitin väliin ja lähden kohden rannikkoa ja Dong Hoita. ”Lepopäivän” jäljiltä jalat tuntuvat virkeiltä ja kohtuu tasaisessa maastossa lyhyehkö pyöräily sujuu helposti. Dong Hoi ei ole varsinainen turistipaikka, mutta kiertelen hetken kaupunkia ja käyn katsomassa Vietnamin sodan muistomerkiksi  jätetyt kirkon rauniot. Illan pimetessä suuntaan joen rantaan nauttimaan mereneläviä.

Kirkon rauniot jotka on jätetty Vietnamin  sodan pommitusten muistoksi.

 

Illallinen katukeittiössä joenrannassa.

Syntyy se ruoka hieman vaatimattomassakin keittiössä.

Päivän kilometrit: 55. Hyvä päivä.