13 & 14. Ajopäivä: Dong Hoi - Vinh Linh - Cua Viet

 

Aamu valkenee Dong Hoissa sateisena joten en pidä kiirettä matkaan lähdön kanssa. Kello on jo lähempänä yhtätoista kun respan työntekijän etsiskelyn jälkeen saan vihdoin maksettua, passini takaisin, ja pääsen matkaan. Matka alkaa kaupungin vieressä olevien Nhat Len upeiden hiekkäsärkkien kautta. Rantaan vie suureellinen portti jonka takana häämöttää kilometri tolkullista upeaa hiekkarantaa täysin tyhjänä. Rantaa ympäröivät kesken jääneiden hotellikompleksien luurangot. Ovatkohan nekin covidin uhreja?

Suureellinen sisäänkäynti Nhat Len hiekkarannalle.

Nhat Len autio hiekkaranta.

Kesken jääneitä hotellikomplekseja.

Alkumatka sujuu ripeästi rannalle rakennettua 5-kaistaista lähes tyhjää tietä pitkin. Muutaman kilometrin jälkeen leveä tie loppuu ja muuttuu saman tien rantadyynin takana kierteleväksi punamullan päällystämäksi pikkutieksi. Reilun kymmenen kilometrin polkemisen jälkeen päätän että olisi synti olla käyttämättä hyväksi tyhjää rantaa ja työnnän pyörän hiekkadyynien ylitse. Vaihdan uimashortsit jalkaan ja pulahdan lämpimään mereen.


Nhat Len tietä koristavat lohikäärmeen muotoon leikatut pensaat.

Uimatauko tyhjällä rannalla. Taustalla häämöttää Nhat Len hotellit.

Talutan pyörän takaisin tielle ja vaihdan pyöräilykamat päälle. Kenkiä jalkaan pukiessa kuorma-auto pysähtyy kohdalleni ja kuski tiedustelee onko kaikki kunnossa. Länsimainen Polkija varusteiden vaihdossa ei taida olla kovin yleinen näky syrjäisellä pikkutiellä. Vastaan ettei huolta. 

Kahdenkymmenen kilometrin jälkeen reitti yhtyy highway yhden kanssa. Pilvinen taivas ja lievä myötätuuli saavaat kilometrit taittumaan joutuisasti, mutta ison maantien varren maisemat eivät tarjoa juuri ihmeteltävää. Suurimman poikkeaman tuovat hääseurueet, joita tulee vastaan kolme kappaletta matkalla. Suoraa maantien viereen pystytetyistä juhlateltoista raikaa hillitön Vietnamin kielinen diskojumputus joka saattelee polkijaa vielä kilometri juhlapaikan ohituksen jälkeen.

Häiden juhlateltan oli pystytetty metrin päähän maantieltä.

Reilun kuudenkymmenen kilometrin kohdalla tulee vastaan pieni keskus jossa olisi tarjolla majoituksia. Tienvarsipaikassa majoittuminen ei kuitenkaan houkuta, joten päätän jatkaa matkaa vielä reilu parikymmentä kilometriä meren rantaan. Tie harautuu päätieltä ja muuttuu mäkisemmäksi. Vauhti hidastuu, sade alkaa ropisemaan, ja päivän kilometrit alkavat painaa jaloissa. Poljettu matka on pisin tähänastisista. Viimein puoli neljän aikoihin pääsen rantaan ja paikalta löytyy muutama hieman kuluneen oloinen hotellimajoitus. Valitsen rantaa lähimmän, mutta en jaksa uimaan. Peseydyn ja siirryn naapurissa olevaan pieneen ravintolaan syömään illallista. Pienten torkkujen jälkeen soittelemme vielä tyttäreni kanssa, kiva kuulla kuulumisia koto-Suomesta.

Näkymä rannalta majapaikkaan (vihreä rakennus). 

Aloitan seuraavan aamun pulahtamalla mereen uimaan. Taivas näyttää pilviseltä ja kohta alkaakin taas satamaan. Odottelen yli kymmeneen kunnes sateeseen tulee pieni tauko, ennen kuin lähden matkaan.

Vessanpöntössä piileskeli 5cm kokoinen hämähäkki. Onneksi en tiennyt kun istuin aamutoimilla.

Seuraava suurempi kohteeni on Hue, mutta sinne on 100 kilometriä. Joten tänään edessä on lyhyt kahdenkymmenen kilometrin siirtymä rantaresorttiin. Matkalla vesisade yltyy uudelleen ja kastun läpimäräksi, mutta lämpötila on kuitenkin lähes kolmekymmentä joten kastuminen ei haittaa. perillä odottaa lähes autiolta vaikuttava resortti jota ympäröi keskeneräisiä loma-asuntoja ja tyhjillään olevia rantaravintoloita. Paikalta löytyy kuitenkin henkilökuntaa ja saan oikein mukavan huoneen uima-altaan vierestä. Pulahdan uimaan, luksusta saada koko allas itselleen. Virkistäytymisen jälkeen lähden katselemaan olisiko ranta-ravintoloista mahdollista saada ruokaa. Paikat vaikuttavat tyhjiltä mutta yhdestä löydän lepäämässä olevan naisen ja kyselen onnistuisiko  saada ruokaa. Onnistuuhan se ja nautin makoisan kokonaisen kalan. Iltapäivällä rantaan kerääntyy hiljalleen koululaisia, ja resorttiinkin tulee pari vietnamilaista lapsiperhettä, joten ihan en koko lomakeidasta saanut itselleni.

Rantaresortin pihaa.

Ei hassumpi uima-allas.

Kahden päivän kilometrit: 91+20. Hyviä päiviä!




Lähetä kommentti

1 Kommentit

  1. Tuo rantaresort olisi kelvannut myös meille nirsoimmillekin 😉. Kunto sulla kasvaa kohisten, eihän me täällä koti- Suomessa jatkossa enää pysytä perässä, tähänkin saakka on saanut kiirettä pitää ettei ole jäänyt matkasta:)

    VastaaPoista