11. Ajopäivä: Trung Hoa - Phong Nha

 

Edessä on toinen mäkinen päivä joten herään taas ennen viittä ja nautin muutaman hedelmän ja ikuisuuksia säilyviä minimuffissenja. Ehkei paras mahdollinen aamupala mutta sillä on pärjättävä. Pyörä on pakattuna ennen puolta kuutta mutta haasteeksi osoittautuu löytää kelle saisi maksun suoritettua jotta saisi passin korvikkeena toimineen ajokortin takaisin. Edellisenä iltana olin yrittänyt selittää majatalon emännälle että lähden aikaisin ja voisin maksaa jo illalla, onnistumatta kuitenkaan tässä. Vartin huhuilun jälkeen saan herätettyä talon väkeä joka kömpii vähemmän innostuneena ottamaan maksun vastaan. Matkaan pääsen hieman ennen kuutta, puoli tuntia myöhässä toivomastani aikataulusta.

Tie odottaa polkijaa.

Aamu on jälleen upea. Tiedossa on 25 kilometriä nousuvoittoista tietä, joista viimeiset viisi jyrkkää nousua. Matka etenee ja upeat maisemat seuraavat toisiansa. Hiljalleen ylämäki kiristyy ja reilu kahdenkymmennen kilometrin kohdalle nousu muuttuu jyrkäksi. Pienimmällä vaihteella jaksaa polkea kolme-neljäsataametriä ennen kuin on pysähdyttävä puuskuttamaan, hörppäämään juotavaa ja odottamaan pulssin laskua. Pala palalta ylämäki tulee noustua ja viiden kilometrin jälkeen olen huipulla. Hyvä hetki ottaa pieni tauko, täyttää molemmat juomapullot jotka ovat vajonneet tyhjiksi nousun aikana sekä haukata mandariini energiavarojen täydentämiseksi. Samalla voi varmistaa laukkujen kiinnityksen ennen laskuvoittoisessa osuuden alkua.

 Vielä jyrkempi nousu kuin edellisenä päivänä. Ja noita merkkejä oli useampi.

Maisemissa ei kuitenkaan ollut valittamista.

Tauon jälkeen hyppään pyörän selkään ja laskut voivat alkaa. Pyörä kiihtyy hetkessä yli neljänkymmenen nopeuksiin ja omaksi tehtäväkseni jää hillitä vauhtia jarruttelemalla tasaisin välein. Seuraavat kymmenen kilometriä sujahtavat juuri polkematta. Hiljalleen tie tasaantuu ja aamukahvi alkaa houkuttelemaan, kun kylä sattuu kohdalle pitkästä aikaa. 

Lehmät tiellä on yleinen näky.

Aamukahvi valuu hiljalleen kupin päälle asetetusta suodattimesta.

Kahvin jälkeen on lyhyt polkaisu ja olen perillä Phong Nhassa jo ennen yhtätoista. Nyt ollaan taas selkeästi turistikohteessa ja näenkin ensimmäistä kertaa yhdeksään päivään länsimaalaisia, edelliset tulivat vastaan Tam Cocissa. Iltapäivä kuluu lounaan ja levähdyksen merkeissä. Majapaikassa saan myös pesetettyä vaatteeni, mitä ne jo kyllä kaipaavatkin viikon nyrkkipesujen jäljiltä. Illalla suuntaan joen rantaan syömään pizzaa, mukavaa vaihtelua kun tietää tilatessa mitä saa. Ruuan jälkeen on mukava nauttia drinkki katsellen hämärtyvää jokimaisemaa. Huomenna vietetään vapaapäivää pyöräilystä ja blogista, tiedossa on opastettu matka Ke Bangin luonnonsuojelualueelle.

Paikka oli merkitty hyvin.

Kyllä kelpasi päättää illallinen drinkillä näissä maisemissa.

Päivän kilometrit: 60. Hyvä päivä.