Turisteilua Ho Chi Minhissä

 

Bui Vien bilekatu

Suunnitelmat muuttuivat sitten edellisen postauksen. Seurailin taifuuni Norun kehitystä netin eri lähteistä, ja alkoi vaikuttamaan siltä että taifuuni saattaisi olla aika raju vielä Vietnamiin saapuessaan tiistain ja keskiviikon välisenä yönä. Ja vaikka ennustetut pahimmat alueet olivatkin noin 100km etelään Huesta niin aika kovaa keliä ennusti tännekin. Niinpä nukutun yön jälkeen päätin ostaa halvat lennot vielä samalle maanantai-illalle Ho Chi Minhiin. Neuvottelin hotellin kanssa että sain jättää pyörän ja ajokamat hotelliin säilöön paluuseeni saakka. Pienen lennon viivästyksen jälkeen saavun Ho Chi Minhiin ja kentällä odottaa etukäteen bookingin kautta tilaamani kuljettaja nimikyltin kanssa, luksusta joka ei ole kallista (15€ koko kyyti) Hotellille saavun puolen yön aikoihin. Summassa varaamani paikka osoittautuu olevan Bui Vien bilekadun vieressä, ehkei paras valinta setä-mies iässä olevalle polkijalle. Duracel-pupun armottomalla sykkeellä takova basso-jytke tuudittaa läpi korvatulppien uneen.

Tiistai-aamuna heräilen kaikessa rauhassa ja suuntaan aamupalalle. Nyt ollaan taas suurkaupungissa jonka liikenteen intensiteetti on selvästi korkeammalla tasolla kuin keski-Vietnamin pienemmissä kaupungeissa. Aamupalaa syödessä selailen viimeisiä päivityksiä taifuuni Norusta. Osoittautuu että lähdin viime hetkellä Huesta; keski-Vietnamin lentokentät suljettiin tiistain puolilta päivin, ja junaliikennettäkin on rajoitettu. Myös koulut ovat kiinni, riskialueilta on evakuoitu ihmisiä, ja ulkonaliikkumiskielto astuu illalla voimaan pahimmilla alueilla. 

Aamiaisen jälkeen suuntaan shoppailemaan. Tavalliset puuvillaiset T-paidat ovat osoittautuneet aika epäkäytännöllisiksi kuumassa ja kosteassa ilmanalassa, ja pääasiallisesti olenkin käyttänyt urheilupaitoja jotka kuivuvat paljon nopeammin ja ovat helpompia pestä nyrkkipyykillä. Yllätyksekseni onnistun löytämään riittävän kokoisen paidan paikallisesta merkkiostoshelvetistä.

Päiväohjelmaksi valitsen vierailun Vietnamin sodan museossa. Museo on mielenkiintoinen ja muuttaa kyllä Hollywoodin maalaamia mielikuvia tästä sodasta. Alkaen siitä että Vietnamissa sota tunnetaan nimellä American War. Parasta antia on amerikkalaisten ja vietnamilaisten yhdessä keräämä näyttely sotakuvaajien valokuvista. Riippumatta kumman puolelta kuvat on otettu, sama sodan mielettömyys ja kauheus tulee ilmi. Lohduttomalta tuntuu että reilu 50 vuotta myöhemmin sama toistuu vielä Venäjän ja Ukrainan välillä.

Sotamuseon antia.

Museon jälkeen välipalaksi maistuu Banh Mi.