Aamu valkenee ja vieläpä ilman sadetta. Tänään otetaan aamu rennosti koska ei ole siirtymäpäivä, vaan tarkoitus on katsastaa nähtävyyksiä Tam Cocin ja Ninh Binhin seutuvilla, tietysti pyöräillen. Valmistautuminen on alkanut jo edellisenä iltana, tennarit eivät ole kuivuneet Hanoi - Phu Ly matkan rankkasateista, ja niitä tarvitaan Hang Muan portaiden nousuun. Niinpä MacGyverismi on jälleen tarpeeseen, ja virittelen hiustenkuivaajasta kengän kuivaajan.
 |
| Hyvin kuivas! Hieman haisi…. |
Ennen lähtöä viruttelen pyörästä enimmät kurat ja rasvaan kettingin. Paikan vanha isäntä tulee yhdessä lapsenlapsen kanssa ihmettelemään moista touhua. Ja pakkohan on päästä kokeilemaan jarruja ja muita liikkuvia osia. Leppoisan aamun merkeissä matkaan lähden vasta yhdeksän maissa. Ensimmäinen pätkä vie läpi riisipeltojen ja puolen tunnin kuluttua Hang Mua häämöttää. Parisataa metriä ennen paikan portteja nainen säntää tielle huutaen ”parking, parking,…” Parking-kylttejä näyttää olevan tien kummankin puolen koko matkan, joten ohitan naisen tyynesti hänen äkäisestä viittomisesta välittämättä. Ja tosiaankin portin suulla on aivan samanlainen parking-paikka, johon pyörän saa jättää 5000VDN (noin 20 senttiä) korvausta vastaan.
Hang Muan nähtävyys on vuoren päälle kivestä tehty lohikäärme ja sieltä näkyvät maisemat . Jotta sen näkee täytyy kavuta 500 askelmaa ja hieman reilu sadan metrin nousu (osin kahteen kertaan koska huippuja on kaksi). Koska tänään ei satanut ja pilviverhokin oli ohennut, niin lämpötila oli noussut kolmenkympin lukemiin. Joten hiki virtasi valtoimenaan ja pulssi kohosi reipasta vauhtia - kyllä pyöräily on helppoa tähän verrattuna. Tässä nousussa jäi mielellään ottamaan maisemakuvia jokaisen pienenkin tasanteen kohdalle että sai tauon. Samalla tuli huomattua ettei oma bloggerina olo ollut lähelläkään todellisten some-ihmisten omistautumista. Nuoret naiset kapusivat iltapukuja muistuttavissa pitkissä mekoissa kantaen mukana ehostustarvikkeita ja lisäasuja poseeratakseen hengenvaarallisen näköisesti kaiteilla ja jyrkänteiden reunoilla. Luomakunnan uhkarohkein olento on kyllä instassa oleva influensseri. Tämä bloggaaja lupaa pitää riskialttiit kuin muutkin selfie-poseeraukset minimissä jatkossakin, onhan se hyväksi myös blogin estetiikalle!
 |
| Siitä ne portaat lähtee. |
 |
| Monta askelmaa otettavana. |
 |
| Näkymä ensimmäiseltä huipulta kukkuloille ja niiden välisiin riisiviljemiin. |
 |
| Toiselta huipulta näki edellispäivän venereitille. |
 |
| Ja olihan siellä huipulla lohikäärmekkin. |
Hikisen urakan ja parin viilentävän juoman jälkeen matka jatkuu upeissa maisemissa ja ajon viima helpottaa kuumuutta. Kylien kadut ja monet pienemmät tiet ovat täällä betonista tehtyjä ja ihan hyviä ajeltavia silloin kun ovat kunnossa. Viimeisten päivien sateiden jäljiltä osa on tosin vielä veden peitossa, joten rapakin roiskuu välillä. Alla pieni ajopätkä niin saatte tuntumaa…
Pysähdän Hua Lun muinaisessa hallintokaupungissa, mutta tutustuminen jää hieman lyhyeksi paikallisen rouvan hätistelessä minut pois ilmeisesti mukana raahaamani polkupyörän takia (talutin kyllä, en ajanut).
 |
Ihan hieno temppelin portti.
|
 |
| Päästääkö nuo ohi? |
 |
| Fiksumpia olivat kuin minä, älysivät mennä uimaan! |
Hua Lun jälkeen on aika kääntyä paluumatkalle sokeritoppavuorten toista puolta. Pilvet harvenevat entisestään ja aurinko alkaa lämmittää tosissaan. iPhone alkaa osoittamaan ylikuumenemisen merkkejä helteessä, tuttu juttu jopa suomen kesästä kun puhelin on auringon paisteessa ja GPS on päällä pidempiä aikoja. Kellokin alkaa lähenemään yhtä joten lounaan aika on jo hieman ylitetty. Hetken kuluttua pienestä kylästä löytyy avoin ruokapaikka, josta mies ryntää viittomaan sisään kun hieman jarruttelen kohdalla. Paikan ainoana asiakkaana saan kaiken huomion osakseni. Silmäillen ruokalistaa joka vaikuttaa kalliilta, useimmat annokset ovat yli 100 000VDN, joten tyydyn Pho Bohon joka on vain 50 000VDN. Tuntuu hieman pihtarilta olo kun valitsee 2€ annoksen koska 4€ on liika. Samalla virittelen puhelimen nojaamaan kylmää olutta vasten, ja hetken kuluttua näyttössä on taas normaali kirkkaus. Tarttiskohan Apple uusia työntekijöitä innovoimaan vesijäähdytystä puhelimiinsa? Samalla kun syön paikan isäntä hyörii pyöräni ympärillä. Yrittää nousta satulaan, mutta se on liian korkealla pienelle miehelle. Mies tarkastelee penkin säätöä, joka onneksi vaatii kuusiokoloavaimen. Jarrukahvaa painellaan ja jarrulevyjä ihmetellään. Kippurasarviset retkipyörät ovat selvästi harvinaisia Vietnamissa. Kun koeajo ei onnistu niin mies intoutuu vielä kokeilemaan pyörän painoa nostamalla sen päänsä päälle. Ruoka oli hyvää ja pyöräkin sai rakkautta osakseen. Hyvä pysähdys.
 |
| Voimamies vietnamista |
Lounaan jälkeen matkaa on vielä reilu 20km jäljellä. Helteessä homma tuntuu hieman puurtamiselta eikä maisemia jaksa enää ihailla samalla lailla. Matkalle sattuu vielä yksi kilometrin umpiperä, mutta lopulta kolme maissa olen takaisin majapaikassa. Nopea suihku, vaatteiden pesu ja yritän aloitella blogia…. Mutta päiväunet vievät voiton.
Päivän kilometrit: 58. Hyvä päivä!
0 Kommentit