15. Ajopäivä: Cua Viet - Hue & Hue kiertelyä

 

Heräsin kohtuu virkeänä resortin aamuun edellisen illan karaokeasta huolimatta. Paikalle oli tullut juhlaseurue jonka karaoke esitykset korvasivat volyymilla puutteet taidoissa, tai sitten en vain ymmärrä vietnamilaista musiikkia riittävästi. Joka tapauksessa turvauduin korvatulppien apuun. Aamu alkoi kuitenkin kivasti, kun sai vaihteeksi kävellä buffet-aamiaiselle valmiiseen pöytään.

Matka kohti Hueta alkoi pilvisissä merkeissä ja kohta taivaalta alkoikin jo tulla vettä. Lämpötilakin oli ainoastaan hyytävät 25 astetta, kylmin päivä tähän asti. Pohjoisen miehen sisulla päätin kuitenkin ettei kylmälle anneta periksi, ja jatkoin matkaa ilman sade-asusteita. Matkaan lähdin juomana pelkkää vettä, joten 25 kilometrin kohdalla päätin pysähtyä kyläkauppaan ostamaan lisää juotavaa. Ilmeisesti märkä olemukseni herätti sääliä, koska paikan omistaja ei suostunut ottamaan maksua parista jääteestä ja yhdestä vesipullosta. Olisi antanut vielä lisääkin juotavaa ja snacksejä, mutta ne sentään sain torjuttua. Upeita ihmisiä nämä vietnamilaiset, jakavat vähistään ventovieraalle!

Ystävällinen kyläkaupan omistaja vaati että saa lahjoittaa juomat polkijalle. Mahtavia ihmisiä!

Polkeminen jatkuu sateisessa säässä. Kun kuumuus ei vaivaa ja tie on hyvä ja aika tasainen, niin innostun pitämään parasta vauhtia tähän mennessä. Päivän matka sujuukin vauhdikkaasti yli 20km/h keskinopeudella. Rapa roiskuu ja kengät ovat litimärät. Huen saapuessani huomaan että vauhdilla on kuitenkin myös uhrinsa, toinen sandaali on tippunut matkalle. Majoittumisen jälkeen suuntaan kaupungille etsimään uusia sandaaleja. Luulisi että maassa jossa yleisin jalkine on sandaali, olisi helppo löytää uudet. Ja onhan niitä toki tarjolla, mutta yli 43 kokoja ei juurikaan löydy. Vihdoin lähes kolmen tunnin kiertelyn jälkeen onnistun löytämään yhdet 44 kokoa olevat sandaalit, jotka suurin piirtein mahtuvat jalkaan. Onneksi vaimo on tulossa puolentoista viikon päästä, joten tilaan kotoa paremmat.

Koska matka on edennyt hyvin, jään muutamaksi päiväksi Hueen turisteilemaan. Ensimmäisen välipäivän ohjelmana on kiertely Huen kuninkaallisessa linnoituksessa. Hue oli Vietnamin kuninkaallisten asuinpaikka ja maan pääkaupunki vuoteen 1945 asti. Alue on laaja ja vaikka aika paljon rakennuksista tuhoutui sodissa, niin silti ihan vierailemisen arvoinen. Yksi erikoinen piirre pistää silmään kiertelyn aikana - paikalla on useampia nuoria, jotka ovat pukeutuneet perinteisiin kansallispukuihin ja poseeraavat rakennusten edustoilla. Siinäpä vinkki suomen nuorisolle; ensi kerralla kansallispuku päälle kun lähdette kiertelemään suomen kulttuuri kohteita!

  

Ihan komea portti sisään. 

Nuoriso oli tullut paikalle 1900-luvun alun perinneasuissa (kysyin).

  

Ihan kivoja lampia oli kuninkaallisilla.