10. Ajopäivä: Dong Tuan - Trung Hoa

Aikainen mato viileässä polkee…

 Edessä oli mäkinen päivä joten kello soi jo ennen viittä. Pari hedelmää naamaan, kamojen keruu ja alas katselemaan joko majatalon väki olisi hereillä että saisi maksettua. Paikalla oli talon isäntä ja maksu onnistui. Joten matkaan pääsin jo puoli kuuden aikaan, samalla ihaillen upeaa auringon nousua.

Viiden kilometrin polkemisen jälkeen tie haarautuu kohden mäkisempää osuutta. Liikennemerkki varoittaa jyrkästä noususta ja vaihteet vaihtuvat pienempään, mutta parilla pienimmällä vaihteella jaksaa kuitenkin polkea ylöspäin. Hiki nousee pintaan vaikka lämpötila on vasta 25:ssä, kiitän itseäni aikaisesta lähdöstä. Sirkat sirittävät ja linnut laulavat ympäröivässä viidakossa, noususta huolimatta tuntuu upealta olla tien päällä. Ylhäältä avautuu huikea maisema aamuiseen laaksoon. 

Tämä merkki lupaa hikoilua.

Huipulta avautui mainiot näkymät.

Nousua seuraa tietenkin lasku. Vauhti kiihtuu kuin itsekseen yli neljänkymmenen ja kilometri taittuu nopeasti. Vauhdin huumaa seuraa seuraava nousu, ja joka mutkan takaa tuntuu paljastuvan entistä upeampia maisemia ympäröivään karsti-vuoriin (joita itse kutsun sokeritoppa-vuoriksi). Toisen nousun alta löytyy kuppila johon pysähdyn kylmälle juomalle. Paikalla on teinityttö jonka katse juuri ja juuri kohoaa puhelimesta juoman hakemisen ajaksi. Piristävää saada vaihteeksi normaalia palvelua ilman yhtään ylimääräistä kysymystä tai huomion osoitusta.

Seuraavan kilometrin aikaan ei hikoilla.

Tauolla pyörän sai kätevästi nojalleen Vietnamin sodan aikaiseen lentopommiin. (Kai se oli suutari?)

Kolmannen nousun huipulla käännyn kohden aiemmin googlaamani putousta. Pyörää joutuu taluttamaan hetken alaspäin, ja kohta edessä siintää jonkinlainen katos jossa on baaritiski, pöytiä, mutta paikka vaikuttaa tyhjältä. Jätän pyörän katokseen ja jatkan portaita alas putouksille. Veden yli vie bambusilta, jota lähden etenemään varovasti. Silta natisee ja vaappuu, mutta kestää. Putous ei ole suuren suuri mutta näkymä on hieno. Koska paikka näyttää olevan kokonaan minun, niin päätän vetää uimashortsit jalkaan ja pulahtaa veteen. Vesi tuntuu taivaallisen raikkaalta hikisen polkemisen jälkeen. Katokselle palatessa nautin vielä mandariinin ja juomista, sekä selailen hesaria. Hyvä taukopaikka. 

Yllättävästi kesti bampusilta.

Pieni putous raikasti mukavasti.

Tyhjä katos oli hyvä taukopaikka.

Putouksilla suuntaan viimeiselle viidelletoista kilometrille. Jyrkät nousut ovat ohi mutta koko loppumatka nousee hiljalleen ylöspäin. Nousu yhdessä jo korkealta paistavat auringon kanssa saa tahdin pysymään maltillisena. 

Periltä löytyy vaatimaton mutta ihan ok majoitus ja hinta on vain 100 000 VDN (noin 4€). Elehdin onnistuisiko saada ruokaa, ja parinkymmenen minuutin päästä ovelle ilmestyy tarjotin riisin,lihan, kalan ja liemen kera. Hyvää palvelua ja vatsa tulee täyteen. 

Lepäilen päivän kuumimmat hetket. Kolmen jälkeen suuntaan 4 kilometrin päähän etsimään kauppaa juomavarastojen täydentämiseksi huomisen ajoja varten. Takaisintulomatkalla pysähdyn vielä syömään illallisen. Kohta palattuani majapaikkaan oveen koputetaan, ja pienten kielivaikeuksien jälkeen käy selväksi että paikan emäntä pyytää passiani (jota pyydetään useimmiten majapaikassa muttei aina). Katson tankolaukkuuni, mutta passi ei ole siellä. Pienen paniikin jälkeen tajuan että en saanut passiani takaisin maksaessasi aamulla edellisen yön majoitusta. Selitän tilanteen ja alan kyselemään miten järjestyisi kyyti edelliseen majapaikkaan. Talon isäntä tarjoutuu ajamaan, ja tunnin kuluttua passi löytyy edellisestä majapaikasta. Onneksi tästä selvisi maksamalla miljoonan kahden tunnin autoreissusta (noin 40€). 

Päivän kilometrit: 61. Hyvä päivä.

(Kartan perästä löytyy myös reitin korkeuprofiili).