1. Ajopäivä: Hanoi - Phu Ly

 Herään hieman ennen kuutta sateen ropinaan - ei paras mahdollinen alku ensimmäiselle ajopäivälle. Hetki googlailua eri sääsivuilla; ehkä sataa koko päivän ehkä ei. Suuntaan aamupalalle heti kun se aukeaa 6:30 vain huomatakseni että aamiaisen teko on vielä vaiheessa. Takaisin huoneeseen mutta avainkortti ei toimi - kyllä vastustaa. 7:15 aamiaisen teko on vieläkin vaiheessa mutta saa sieltä jo hieman riisiä, suolaista lihaa, ja kyytipojaksi vesimelonia. Totean että syödään nyt kevyemmin ja matkalla sitten tankataan lisää hieman aiemmin. Aulapojan avustuksella pääsen huoneeseen, jossa kamat kasaan ja ajovaatteet päälle. Pyöräilykengät jätän suosiolla sivulaukkuun ja laitan tennarit. Ei tee mieli olla sidottuna lukkopolkimiin Hanoin liikenteessä. Sadekin on laantunut laiskaksi ripsimiseksi, kun pääsen vihdoin kahdeksan maissa liikenteeseen.

Navigaattorin reitti on laadittu mukailemaan punaista jokea kohden Phu Lyta. Reitti on puhdas arvaus, googlaamalla ei tullut vinkkejä miten Hanoista kannattaa ajaa ulos. Ensimmäiset kahdeksan kilometriä herättää kummasti kun pyöräilee vilkkaassa aamuliikenteessä; skoottereita soljuu joka puolelta, törrät tööttäävät, mutta autot jäävät ruuhkassa perään kun pyörällä puikkelehti skoottereiden perässä. Keskivauhtikin pysyy yllättävästi 13km/h kieppeillä lukuisista pysähdyksistä huolimatta.

Hiljalleen liikenne hiipuu ja kohta huomaankin olevani yksin punaisen joen viljelysten keskellä. Matka jatkuu sateen välillä kiihtyessä ja välillä hiljetessä. Navigointiohjelma Komoot vie läpi peltojen ja pienten kylien välillä yrittäen johtaa pienille poluille.

Punainen joki molemmin puolin tietä.

Tuonne eteenpäin Kamootin navi usutti menemään - jäi menemättä.

Kasvattavat paljon ankkoja. Myöhemmin päivällä ajoin tuommoisen lauman läpi, kävi aika kuhina kun juoksivat kaikki yhtäaikaa veteen.

Reilun kolmenkymmenen kilometrin ajon jälkeen sade kiihtyy taas ja ukkonenkin jyrähtää. Päätän pysähtyä  haukkaamaan jotain ja juuri kun käännyn Phu Minhin kylään alkaa vettä tulla kaatamalla. Kurvaan pienen huoltoaseman katoksen suojaan, kun vierestä alkaa kuulua hihkuntaa viereisestä hökkelistä. Paikalliset viittovat viemään pyörän peltivarastoon ja viittovat sisälle pieneen (ruoka?)paikkaan. Vettä valuen menen sisään ja iloinen mies-seurue viittoo tarjoilija tuomaan olutta minullekin. Huolimatta aikaisesta aamu kymmenen ajankohdasta seurue on lattialla vadissa olevien tyhjien tuoppien perusteella jo hyvässä vauhdissa.  Englanti ei tee vaikutusta joten esitän elekielellä että ruokaakin olisi kiva saada. Tarjoilija osoittaa viereisen mies-seurueen pöydällä olevia lautasia ja miehet tarjoavat maistiaisia. Huuruisien lukulasien läpi näyttävät friteeratulta pikkukaloilta joten nyökkäilen ja toistan saman kun tarjoilija osoittaa pöydällä olevia maapähkinöitä. Odotellessa miehet pyytävät useaan otteeseen kippistämään olutta ja tarjoavat myös bongia eteenpäin. Kieltäydyn kohteliaasti bongista (jossa poltettava tuote jää epäselväksi) ja muutaman kippistämisen jälkeen elehdin että en pysty juomaan heidän tahdissa. Kovasti hauskaa heillä kuitenkin näyttää olevan minun kustannuksella ja muutama selfiekin otetaan. Ruoka saapuu pöytään ja kuivuneilla lukulaseilla huomaan ettei kyseessä ollutkaan friteeratut pikkukalat, vaan friteeratut sirkat. No kun on tilattu niin syödään. Maku on ihan ok - limeä ja chiliä - ja koostumus rapsakkaa. Mukana tulleet maapähkinät ovat kuorissaan mutta ei paahdettuina, uusi kokemus tämäkin.

Friteerattuja sirkkoja chilin ja kaffirlimen (?) lehtien kera. Lautanen tuli syötyä tyhjäksi.

Märän polkijan selfie paikallisen mies-seurueen kera.

Kun sade tyyntyy tavalliseksi sateeksi jatkan eteenpäin kohden Phu Lytä. Keli paranee hiljalleen ja matkatkin taittuu joutuisasti, joten alan miettimään josko ajaisi sittenkin lähemmäksi Ninh Binhin luolia ja sokeritoppavuoria, niin jäisi paremmin aikaa huomenna niiden ihmettelyyn. Phu Lyhyn saavuttaessa sade yltyy kuitenkin uudelleen kaatosateeksi, joten etsin kahvilan jossa voi suunnitella jatkuuko matka vai ei. Kahvilaan mennessä onnistun tiputtamaan puhelimen lammikkoon, jonka seurauksena lataaminen ei onnistu - iPhone valittaa että lightning liitin on kastunut. Koska latausta on vain vähän jäljellä  ja sadekin jatkuu reippaana, päätän jäädä Phu Lyhyn yöksi. Googlaan majoituksia, jotka ovat tässä noin 120 000 asukkaan kaupungissa yllättävänkin kalliita. Valitsen hieman syrjemmältä reilu 500 000VDN (22€) hotellin, jonka huone osoittautuu hulppeaksi. Mutta komeasta ulkomuodosta huolimatta vuode on kivikova, suomalainen petarikin olisi yksistään pehmeämpi.

Päivän kilometrit 75. Kaikkiaan hyvä päivä, ja sade piti kelin viileänä 26 asteessa. Ja puhelinkin lataa taas.

Hillitty sisustus huoneessa.

Jonkin verran sataa Phu Lyssa.

Paikallisia nautaeläimiä tien varressa (oisko vesipuhveleita?).