25. & 26. Ajopäivä: Nha Trang - Da Chais

 

Välillä vastaan tule vähän pidempiä ylämäkiä…

Nha Trangista matka jatkuu kohden Dalatia, joka sijaitsee noin 140 kilometrin päässä Vietnamin eteläisen osan ylängöllä. Ja kuten arvata saattaa niin tie merenranta kaupungista ylängölle sisältää ylämäkiä, tässä tapauksessa erityisesti Khanh Le pass (tunnetaan ylös nimellä Hong Giao pass) nousun joka on noin 30km pitkä yhtäjaksoinen reilu 1.5 km nousu. Niinpä suunnitelmana on pyöräillä ensin nousun juurelle ja yöpymisen jälkeen lähteä tuorein jaloin raskaaseen nousuun, ja nousun jälkeen etsiä majoitus toiseksi yöksi ennen loppumatkan ajoa Dalatiin. 

Koska ajo nousun juurelle on vain noin 50km, lähden matkaan Nha Trangista vasta lähempänä puolta päivää. Matka sujuu hyvin, mutta majapaikasta nousun juurella ei ole täyttä varmuutta. GoogleMapsista löytyi vain epämääräinen maininta homestaysta, ilman selkeää majoituspaikan symbolia. Suuntaan kuitenkin toiveikkaasti tähän kohteeseen. Periltä löytyy vain paikallista asutusta ja epämääräisiä hökkeleitä. Joten palaan kilometrin verran takasin päin ohittamaani tien varren ruokapaikkaan. Kysyn ruokaa ja samalla tiedustelen löytyisikö heiltä majoitusta yhdeksi yöksi. Pienen epäröinnin jälkeen myyjä viittoo katsomaan talon yhteydessä olevaa huonetta jossa ilmeisesti joku asukkaista on normaalisti majoittuneena. Huone on kyllä aika karu, vessa ulkona, ei suihkua, ja ilmastointikaan ei toimi, mutta nyökkään hyväksyvästi. Kyllä yksi yö aina menee, kun hintakaan ei ole kuin n. 4€ ja säästyyhän jalkoja nousuun. Illallisen jälkeen suuntaan pesulle kanalauman lävitse, ja onnistun huuhtomaan enimmät hiet vessan ulkona olevan lavuaarin äärellä. 

Hieman karumpi majoitus. Onneksi ropeli toimi niin sai pientä viilennystä. Lakanoiden historia oli epäselvä joten nukuin vaatteet päällä. Patjan pehmeys oli ohuen solumuovisen telttapatjan luokkaa.

Seuraavalle aamulle olin sopinut aamiaisen puoli kuudeksi, jotta pääsen matkaan ennen kuin lämpö nousee liikaa. Heräilen ajoissa ja syön puolikkaan kulhon nuudelikeittoa. Kuuden maissa pääsen aloittamaan nousun. Edessä on 30km yhtäjaksoista ylämäkeä jonka aikana noustaan reilu 1.5km. Eli keskijyrkkyys on 5% luokkaa. Nousulla ei ole Googlen mukaan kahviloita tai ravintoloita, joten olen varannut 8 litraa juotavaa matkaan sekä hieman naposteltavaa. Matkatavaroiden ja juotavan reilu 20kg kuorman kanssa jyrkkyys on sitä luokkaa että polkeminen tapahtuu pääosin pienimmällä vaihteella. Hitaasti raahustaen nousu alkaa. Alussa jaksan muutaman parin kilometrin matkan yhtäjaksoisesti, mutta pian rytmi muuttuu kilometri polkemista ja tauko tahtiin. Onneksi ilma on aamusta vielä kohtuu lämpöinen ja sääkin on pilvinen. Hiki virtaa noroina kaikesta huolimatta. Maisemat ovat kuitenkin upeita ja vähän väliä vastaan tulee pieniä ja isompia vesiputoksia. Yhdessä nistä käyn kastautumassa jäähdyttääkseni itseäni. 

Yhdellä tauoista pysähdyn hetkeksi paikallisten kanssa pieneen katokseen. Heillä näyttää olevan ongelmia skootterin renkaan kanssa. Paikalle tulee mies työkalujen kanssa, ja hän ottaa sisärenkaan esiin, mutta paikka puuttuu. Onneksi minulta löytyy paikkausvälineet, jotka lainaan heille. Kiva päästä tekemään vastapalvelus mukaville Vietnamilaisille.

Näkymiä nousun varrelta. Siellä se tie alhaalla mutkittelee…

Putoukselle oli tuotu neitsyt Marian patsas.

Hieman isompi putous.

Nousun loppua kohden voimat alkavat hiipua ja taukoja on pidettävä puolen kilometrin välein.  Viimein noin viiden ja puolen tunnin jälkeen saavutan huipun. Huippu on osin pilvien peitossa ja sää on selvästi viileämpi. Jäljellä on vielä vajaa 15km lähimpään majapaikkaan, joten vaihdan kuivan paidan ja laitan irtohihat lämmikkeeksi ennen laskuvoittoista lopputaipaletta. 

 

Väsynyt polkija nousun huipulla. 

Perillä odottaa orgaanista kahvinviljelyä harrastava tila jossa on ”bungaloweja” majoitustustiloiksi. Nousu on vaatinut veronsa joten lounaan jälkeen otan parin tunnin tirsat. Majoitus on hieman hökkelimäinen mutta ihan viihtyisä. Olemme keskellä ei mitään, joten ilta sujuu rauhallisesti. Viileässä vuoristoilmassa on kiva kaivautua peiton alle päivän päätteeksi.

Bungaloweja kahvitilan rinteessä.

Kahden päivän kilometrit: 54 +47. Hyviä päiviä!

P.S. Jos tuo 30 kilometrin nousu rupesi houkuttamaan, niin sitähän voi simuloida vaikka nousemalla Ylläksellä Äkäslompolon kylältä hissin ala-asemalle kymmenen kertaa peräkkäin. Ja muistakaa laittaa tarakalle reilu 20 kiloa painoa ettei käy liian helpoksi!